A-
A+
Suvun historia on aina kiinnostanut 16-vuotiasta Miikka Myllykangasta. Jalasjärveläisen isopaappansa Aarne Pihlajan Amerikasta lähettämät kirjeet kirjaksi koonnut nuorukainen kannustaa muitakin tallettamaan vanhat kirjeet kansien väliin. Kuva: Eliisa Pihlaja-Vihelä.
Eliisa Pihlaja-Vihelä
Kymmenet tuhannet suomalaiset lähtivät 1920- luvulla Amerikkaan tienaamaan rahaa parempaa elämää varten. Yksi heistä oli Jalasjärven Keskikylästä kotoisin oleva Aarne Pihlaja (1902 – 1977), joka lähti lukuisten muiden jalasjärveläisten nuorten miesten tavoin joulukuussa 1929 töihin Kanadaan.
Pihlaja oli innokas kynämies, joka kirjoitti Kanadassa viettämiensä seitsemän ja puolen vuoden aikana koti-Suomeen lähes sata kirjettä. Aarne Pihlajan 16-vuotias lapsenlapsenlapsi Miikka Myllykangas toimitti kesätyönään isopappansa kirjeet omakustanteiseksi kirjaksi.
–Monella muulla kesätyöt peruuntuivat koronan takia, mutta minun työhöni se ei vaikuttanut.
Myllykangas kannustaa keräämään sukujen kirjeet kansien väliin.
–Kirjeitä on yhä tallessa ja vielä löytyy ihmisiä, jotka osaavat pohjustaa kirjeiden taustaa.
Kirja on tarkoitettu Pihlajan suvun käyttöön. Sitä ei tule yleiseen myyntiin eikä kirjastoon.
Työhön on toinenkin hyvä peruste, joka kävi ilmi kirjan kokoamisen jälkeen.
–Aarne-paappa oli kirjeet kirjoittaessaan nuori mies. Hänet tunteneet sukulaiset sanovat, että kirjeet ovat täydentäneet ja jopa muuttaneet heidän kuvaansa Aarnesta, sillä he muistavat hänet vanhemmilta päiviltään.
Aarne Pihlaja oli käynyt kolme vuotta kansakoulua. Hän kirjoitti kirjeensä Jalasjärven murteella ilman välimerkkejä.
–Murteen olen säilyttänyt, mutta välimerkit lisäsin ja joitain lauseita piti muotoilla helppotajuisemmiksi.
Aarne Pihlajan lapsuuskoti sijaitsi nykyisin Pihlajan Kevarina toimivan Hanna ja Jukka-Matti Pihlajan talossa. Aarne oli avioitunut puolisonsa Tyynen (o.s. Koskimäki) kanssa 1920-luvun puolivälissä, minkä jälkeen pariskunta asettui Ilvesjoelle.
Avioparilla oli Aarnen Amerikkaan lähtiessä kolme lasta: Samuli, Annikki ja Antti.
–Jo ensimmäisessä kirjeessä näkyi hänen kaipuunsa perhettä kohtaan. Hän toivoi, että voisi olla samassa paikassa perheensä kanssa.
Seuraavana keväänä perhettä kohtasi tragedia, kun pikkuinen Annikki hukkui kotinsa takana sijaitsevaan savikuoppaan.
–Moni suvusta oli tiennyt Annikin kuolemasta, mutta se ei ollut tiedossa, milloin ja miten tämä tapahtui.
Tarkoituksena oli, että vaimo ja lapset olisivat tulleet perässä Amerikkaan, mutta se ei onnistunut. Samuli sairasti vakavaa silmätulehdusta, eikä häntä olisi päästetty Amerikassa maahan, joten Tyyne katsoi parhaaksi jäädä lastensa kanssa Suomeen.
Aarnea olivat vastaanottamassa omat veljet Uuno ja Toivo Pihlaja, jotka olivat matkustaneet maahan jo aiemmin. Tarkoituksena oli kerätä rahaa, joilla voisi ostaa oman maatilan.
Aluksi Aarne teki metsätöitä, ja välillä hän toimi sekatyömiehenä. Siirtolaisena vietetty aika venyi pitkäksi, sillä juuri ennen hänen lähtöään tapahtuneen New Yorkin pörssiromahduksen jälkeen alkoi pitkä lama-aika. Vasta sen helpotuttua hän sai tuottoisamman työpaikan kaivoksilta.
Viimeisen kirjeensä Amerikasta Aarne Pihlaja kirjoitti 13.5.1937, jolloin kotiinlähtöön oli vajaa viikko. Miikka Myllykangas on kirjoittanut kirjan loppuun katsauksen siitä, miten Aarnen ja Tyynen elämä jatkui kotiinpaluun jälkeen. He lunastivat Amerikan rahoilla puolet Tyynen kotitalon Koskimäen maista ja rakensivat talon Keskikylän Hautakalliolle. Perheeseen syntyi vielä viisi lasta, jotka kaikki elävät edelleen. Perheenisä joutui talvi- ja jatkosodissa rintamalle, mutta selvisi sotareissuista elossa.
Miikka Myllykangas on Aarne ja Tyyne (o.s. Koskimäki) Pihlajan pojan Heikki Pihlajan (s. 1944) tyttärenpoika. Heikki Pihlaja ja hänen tuleva vaimonsa Brita asuivat 1960-luvun lopulla Jalasjärvellä, ja päätyivät avioiduttuaan asumaan Toholammille.
Heidän tyttärensä Eliisa Pihlaja-Vihelä on Miikka Myllykankaan äiti. Perhe asuu Pohjois-Pohjanmaalla Haapavedellä.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Suvun historia on aina kiinnostanut 16-vuotiasta Miikka Myllykangasta. Jalasjärveläisen isopaappansa Aarne Pihlajan Amerikasta lähettämät kirjeet kirjaksi koonnut nuorukainen kannustaa muitakin tallettamaan vanhat kirjeet kansien väliin. Kuva: Eliisa Pihlaja-Vihelä.
Eliisa Pihlaja-Vihelä
Kymmenet tuhannet suomalaiset lähtivät 1920- luvulla Amerikkaan tienaamaan rahaa parempaa elämää varten. Yksi heistä oli Jalasjärven Keskikylästä kotoisin oleva Aarne Pihlaja (1902 – 1977), joka lähti lukuisten muiden jalasjärveläisten nuorten miesten tavoin joulukuussa 1929 töihin Kanadaan.
Pihlaja oli innokas kynämies, joka kirjoitti Kanadassa viettämiensä seitsemän ja puolen vuoden aikana koti-Suomeen lähes sata kirjettä. Aarne Pihlajan 16-vuotias lapsenlapsenlapsi Miikka Myllykangas toimitti kesätyönään isopappansa kirjeet omakustanteiseksi kirjaksi.
–Monella muulla kesätyöt peruuntuivat koronan takia, mutta minun työhöni se ei vaikuttanut.
Myllykangas kannustaa keräämään sukujen kirjeet kansien väliin.
–Kirjeitä on yhä tallessa ja vielä löytyy ihmisiä, jotka osaavat pohjustaa kirjeiden taustaa.
Kirja on tarkoitettu Pihlajan suvun käyttöön. Sitä ei tule yleiseen myyntiin eikä kirjastoon.
Työhön on toinenkin hyvä peruste, joka kävi ilmi kirjan kokoamisen jälkeen.
–Aarne-paappa oli kirjeet kirjoittaessaan nuori mies. Hänet tunteneet sukulaiset sanovat, että kirjeet ovat täydentäneet ja jopa muuttaneet heidän kuvaansa Aarnesta, sillä he muistavat hänet vanhemmilta päiviltään.
Aarne Pihlaja oli käynyt kolme vuotta kansakoulua. Hän kirjoitti kirjeensä Jalasjärven murteella ilman välimerkkejä.
–Murteen olen säilyttänyt, mutta välimerkit lisäsin ja joitain lauseita piti muotoilla helppotajuisemmiksi.
Aarne Pihlajan lapsuuskoti sijaitsi nykyisin Pihlajan Kevarina toimivan Hanna ja Jukka-Matti Pihlajan talossa. Aarne oli avioitunut puolisonsa Tyynen (o.s. Koskimäki) kanssa 1920-luvun puolivälissä, minkä jälkeen pariskunta asettui Ilvesjoelle.
Avioparilla oli Aarnen Amerikkaan lähtiessä kolme lasta: Samuli, Annikki ja Antti.
–Jo ensimmäisessä kirjeessä näkyi hänen kaipuunsa perhettä kohtaan. Hän toivoi, että voisi olla samassa paikassa perheensä kanssa.
Seuraavana keväänä perhettä kohtasi tragedia, kun pikkuinen Annikki hukkui kotinsa takana sijaitsevaan savikuoppaan.
–Moni suvusta oli tiennyt Annikin kuolemasta, mutta se ei ollut tiedossa, milloin ja miten tämä tapahtui.
Tarkoituksena oli, että vaimo ja lapset olisivat tulleet perässä Amerikkaan, mutta se ei onnistunut. Samuli sairasti vakavaa silmätulehdusta, eikä häntä olisi päästetty Amerikassa maahan, joten Tyyne katsoi parhaaksi jäädä lastensa kanssa Suomeen.
Aarnea olivat vastaanottamassa omat veljet Uuno ja Toivo Pihlaja, jotka olivat matkustaneet maahan jo aiemmin. Tarkoituksena oli kerätä rahaa, joilla voisi ostaa oman maatilan.
Aluksi Aarne teki metsätöitä, ja välillä hän toimi sekatyömiehenä. Siirtolaisena vietetty aika venyi pitkäksi, sillä juuri ennen hänen lähtöään tapahtuneen New Yorkin pörssiromahduksen jälkeen alkoi pitkä lama-aika. Vasta sen helpotuttua hän sai tuottoisamman työpaikan kaivoksilta.
Viimeisen kirjeensä Amerikasta Aarne Pihlaja kirjoitti 13.5.1937, jolloin kotiinlähtöön oli vajaa viikko. Miikka Myllykangas on kirjoittanut kirjan loppuun katsauksen siitä, miten Aarnen ja Tyynen elämä jatkui kotiinpaluun jälkeen. He lunastivat Amerikan rahoilla puolet Tyynen kotitalon Koskimäen maista ja rakensivat talon Keskikylän Hautakalliolle. Perheeseen syntyi vielä viisi lasta, jotka kaikki elävät edelleen. Perheenisä joutui talvi- ja jatkosodissa rintamalle, mutta selvisi sotareissuista elossa.
Miikka Myllykangas on Aarne ja Tyyne (o.s. Koskimäki) Pihlajan pojan Heikki Pihlajan (s. 1944) tyttärenpoika. Heikki Pihlaja ja hänen tuleva vaimonsa Brita asuivat 1960-luvun lopulla Jalasjärvellä, ja päätyivät avioiduttuaan asumaan Toholammille.
Heidän tyttärensä Eliisa Pihlaja-Vihelä on Miikka Myllykankaan äiti. Perhe asuu Pohjois-Pohjanmaalla Haapavedellä.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Suvun historia on aina kiinnostanut 16-vuotiasta Miikka Myllykangasta. Jalasjärveläisen isopaappansa Aarne Pihlajan Amerikasta lähettämät kirjeet kirjaksi koonnut nuorukainen kannustaa muitakin tallettamaan vanhat kirjeet kansien väliin. Kuva: Eliisa Pihlaja-Vihelä.
Eliisa Pihlaja-Vihelä
Kymmenet tuhannet suomalaiset lähtivät 1920- luvulla Amerikkaan tienaamaan rahaa parempaa elämää varten. Yksi heistä oli Jalasjärven Keskikylästä kotoisin oleva Aarne Pihlaja (1902 – 1977), joka lähti lukuisten muiden jalasjärveläisten nuorten miesten tavoin joulukuussa 1929 töihin Kanadaan.
Pihlaja oli innokas kynämies, joka kirjoitti Kanadassa viettämiensä seitsemän ja puolen vuoden aikana koti-Suomeen lähes sata kirjettä. Aarne Pihlajan 16-vuotias lapsenlapsenlapsi Miikka Myllykangas toimitti kesätyönään isopappansa kirjeet omakustanteiseksi kirjaksi.
–Monella muulla kesätyöt peruuntuivat koronan takia, mutta minun työhöni se ei vaikuttanut.
Myllykangas kannustaa keräämään sukujen kirjeet kansien väliin.
–Kirjeitä on yhä tallessa ja vielä löytyy ihmisiä, jotka osaavat pohjustaa kirjeiden taustaa.
Kirja on tarkoitettu Pihlajan suvun käyttöön. Sitä ei tule yleiseen myyntiin eikä kirjastoon.
Työhön on toinenkin hyvä peruste, joka kävi ilmi kirjan kokoamisen jälkeen.
–Aarne-paappa oli kirjeet kirjoittaessaan nuori mies. Hänet tunteneet sukulaiset sanovat, että kirjeet ovat täydentäneet ja jopa muuttaneet heidän kuvaansa Aarnesta, sillä he muistavat hänet vanhemmilta päiviltään.
Aarne Pihlaja oli käynyt kolme vuotta kansakoulua. Hän kirjoitti kirjeensä Jalasjärven murteella ilman välimerkkejä.
–Murteen olen säilyttänyt, mutta välimerkit lisäsin ja joitain lauseita piti muotoilla helppotajuisemmiksi.
Aarne Pihlajan lapsuuskoti sijaitsi nykyisin Pihlajan Kevarina toimivan Hanna ja Jukka-Matti Pihlajan talossa. Aarne oli avioitunut puolisonsa Tyynen (o.s. Koskimäki) kanssa 1920-luvun puolivälissä, minkä jälkeen pariskunta asettui Ilvesjoelle.
Avioparilla oli Aarnen Amerikkaan lähtiessä kolme lasta: Samuli, Annikki ja Antti.
–Jo ensimmäisessä kirjeessä näkyi hänen kaipuunsa perhettä kohtaan. Hän toivoi, että voisi olla samassa paikassa perheensä kanssa.
Seuraavana keväänä perhettä kohtasi tragedia, kun pikkuinen Annikki hukkui kotinsa takana sijaitsevaan savikuoppaan.
–Moni suvusta oli tiennyt Annikin kuolemasta, mutta se ei ollut tiedossa, milloin ja miten tämä tapahtui.
Tarkoituksena oli, että vaimo ja lapset olisivat tulleet perässä Amerikkaan, mutta se ei onnistunut. Samuli sairasti vakavaa silmätulehdusta, eikä häntä olisi päästetty Amerikassa maahan, joten Tyyne katsoi parhaaksi jäädä lastensa kanssa Suomeen.
Aarnea olivat vastaanottamassa omat veljet Uuno ja Toivo Pihlaja, jotka olivat matkustaneet maahan jo aiemmin. Tarkoituksena oli kerätä rahaa, joilla voisi ostaa oman maatilan.
Aluksi Aarne teki metsätöitä, ja välillä hän toimi sekatyömiehenä. Siirtolaisena vietetty aika venyi pitkäksi, sillä juuri ennen hänen lähtöään tapahtuneen New Yorkin pörssiromahduksen jälkeen alkoi pitkä lama-aika. Vasta sen helpotuttua hän sai tuottoisamman työpaikan kaivoksilta.
Viimeisen kirjeensä Amerikasta Aarne Pihlaja kirjoitti 13.5.1937, jolloin kotiinlähtöön oli vajaa viikko. Miikka Myllykangas on kirjoittanut kirjan loppuun katsauksen siitä, miten Aarnen ja Tyynen elämä jatkui kotiinpaluun jälkeen. He lunastivat Amerikan rahoilla puolet Tyynen kotitalon Koskimäen maista ja rakensivat talon Keskikylän Hautakalliolle. Perheeseen syntyi vielä viisi lasta, jotka kaikki elävät edelleen. Perheenisä joutui talvi- ja jatkosodissa rintamalle, mutta selvisi sotareissuista elossa.
Miikka Myllykangas on Aarne ja Tyyne (o.s. Koskimäki) Pihlajan pojan Heikki Pihlajan (s. 1944) tyttärenpoika. Heikki Pihlaja ja hänen tuleva vaimonsa Brita asuivat 1960-luvun lopulla Jalasjärvellä, ja päätyivät avioiduttuaan asumaan Toholammille.
Heidän tyttärensä Eliisa Pihlaja-Vihelä on Miikka Myllykankaan äiti. Perhe asuu Pohjois-Pohjanmaalla Haapavedellä.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely