Juhlapyhiin liittyy hyvin vahvaa kuvallista kerrostumaa. Sellaista, jonka myötä me kaikki rakennamme omaa mielikuvaamme siitä, miten niitä tulisi viettää. Itsenäisyyspäivänä sinivalkoiset liput liehuvat lumen keskellä. Pääsiäisenä palavat näillä leveysasteilla kokot ja juhannuksena nautitaan keskikesän juhlasta upean luonnon keskellä. Saunavihta ja auringossa kimmeltävä järvi viimeistelevät nautinnollisen ja oikealta tuntuvan juhlinnan.

Suvivirressä on taikaa. Ei sitä oikein muuten osaa sanoa. Lauantaina haastettiin suomalaisia laulamaan iltakuudelta suvivirttä omissa pihoissa ja puutarhoissa. Seisoimme väljästi tuoreen ylioppilaan ympärillä ja lauloimme. Kun kolmas säkeistö alkoi ”Taas linnut laulujansa visertää kauniisti”, laulukuoroon yhtyivät sirkuttajat lähipuista. Tunnelma oli kepeä ja onnellinen. Tuntui todella siltä, että kesä alkaa.

Matin ja Tepon laululla on ollut meidän huushollissa ihan oma merkityksensä. Kesällä 1992 minut vietiin polttarien yhteydessä Kiuaskallion urheilukentälle, jossa sulho oli vetämässä ikäkausikisoja. Tämä biisi symboloi siinä tilanteessa sitä, että tulevan avioparin erotti toisistaan urheilukentän verkkoaita. Häissä saimme kuvasarjan polttareista. Kansikuvassa seisomme verkkoaidan molemmin puolin. Otsikko löytyi Matin ja Tepon laulusta.

Reilussa viikossa oma elämämme on muuttunut ratkaisevasti. Ei sillä, että meistä jokainen reissaisi jatkuvasti ympäriinsä tai tapaisi ystäviään. Kun niin ei voi tehdä, valinnanvapauden menettäminen harmittaa eniten.

Peräseinäjoella vietettiin viikonloppuna Vuosalmi-muistomerkin paljastusjuhlaa. Juhlajumalanpalveluksessa johtava kappalainen Markku Orsila kertoi saarnassaan, miten oli Koivukaaressa jutellut sodassa menehtyneestä Ritolan veljessarjasta. Osalle keskustelukumppaneista heidän tarinansa oli tuttu, toiset sanoivat suoraan, että eivät muista.