Arki jatkuu tavanomaisena, mutta leviävä tautitilanne huolestuttaa

Sari Haapala

Sikatilallinen, peräseinäjokelainen maatalousyrittäjä Mika Manni sanoo, että sianruhon eri osien vienti Aasiaan tyssäsi välittömästi, kun Suomesta löytyi sikaruttoa.

Heinäkuun loppu toi mukanaan sianlihantuottajan kannalta ikäviä uutisia. Itä-Suomessa löydettiin kuolleita villisikoja, joissa todettiin afrikkalaista sikaruttoa (AFS). Maatalousyrittäjä ja sianlihantuottaja Mika Manni toteaa ykskantaan, että tämä näkyi heillä heti.

– Tiedon tultua julki sianruohon eri osien vienti loppui Aasiaan kuin seinään. Se vaikutti välittömästi menekkiin osalla meistä tuottajista.

Mannin mukaan tämä toki riippuu teurastamosta.

– Joku niistä myy enemmän kotimaahan ja joku toinen enemmän Aasiaan.

Teurastamo, jonne Mannien siat menevät, kuuluu jälkimmäisiin. Sikaruttotiedon jälkeen teurastamosta ilmoitettiin Manneille saman tien, että volyymia halutaan pienemmäksi.

Nyt sikojen keskipainoa on pitänyt hilata alaspäin samalla, kun niiden kappalemäärää on pitänyt vähentää.

– Sianlihan hintataso on laskenut. Tuottaja saa nyt siitä merkittävästi vähemmän kuin ennen. Sianliha on maailmanmarkkinatuote, ja hintataso toimii aika lailla globaalisti. Se reagoi hyvin nopeasti ali- tai ylitarjontaan.

Suomessa tuotetaan sianlihaa saman verran kuin kulutetaan. Samaan aikaan sitä tuodaan maahan isoja määriä. Normitilanteessa tämä luo painetta viedä tavaraa maasta ulos.

– Kun vientikanavat menivät tautitilanteen vuoksi nyt tukkoon, sianlihan tarjonta Suomessa kasvoi.

Jo aiemmin sianlihasta saatava hinta on ollut tuottajan näkövinkkelistä matalalla tasolla, sillä se ei ole noussut samaan tahtiin kuin kaikki muut tuotantokulut.

– Nyt alaspäin on menty ehkä sellaiset viisi prosenttia. Toki siinä on vähän eroa riippuen, puhutaanko porsaasta vai lihasiasta, mutta molempien hinta on sikaruton takia laskenut.

Manneilla on sikaloita useammassa eri paikassa. Peräseinäjoella on kaksi erillistä yksikköä ja Jalasjärvellä yksi.

Niiden lisäksi Laihialla sijaitseva emakkosikala tuottaa yli 40 000 possua vuodessa. Niistä noin 25 prosenttia menee vapaille markkinoille.

Loput 30 000 possua kasvatetaan lihasioiksi maatalousyrittäjien omassa sikalassa.

Manni sanoo arvanneensa, että jonain kauniina päivänä sikaruttoa löydetään Suomesta.

– Löytösuunta oli oletettu. Toki se on ollut yllättävää, miten nopeasti tauti on hypännyt useita kymmeniä kilometrejä sisämaahan päin.

Syyskuussa tartuntavyöhykettä laajennettiin kahteen otteeseen lisärajoitusalueilla. Tilanne muuttui jälleen syyskuun 21. päivänä, kun tautia todettiin uudella alueella Lappeenrannassa. Tautitapaus oli ydinalueen ulkopuolella, minkä vuoksi sen rajoja piti muuttaa.

Jutun julkaisua ennen varmistettuja sikaruttotapauksia oli Ruokaviraston sivuston mukaan todettu 44.

– Toive on, että erityisesti tuolla Itä-Suomen metsissä liikkuvat ottaisivat tämän tautiriskin huomioon, Manni pohtii ja lisää, että sikarutto aiheuttaa jo nyt tolkuttoman paljon töitä itäsuomalaisille tuottajille.

– Ihan vain pelkät kaluston pesut tulevat siellä niillekin maanviljelijöille, joilla ei edes ole sikoja.

Samaan hengenvetoon hän toteaa, että villisikakanta olisi hyvä pitää mahdollisimman pienenä joka paikassa.

– Sillä saadaan rajattua tautiriskin leviämistä tehokkaasti. Jos joku villisikoja luonnossa näkee, siitä kannattaisi tiedottaa paikallisille metsästäjille heti, on miehen mielipide.

Manni huomauttaa, että sikataloudella on iso yhteiskunnallinen vaikutus ja sen vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle kuin vain itse tuotantoon.

– Tässäkin maakunnassa Altian liemirehu kiertää pääsääntöisesti sikojen kautta, kuten kiertävät myös meijerien, esimerkiksi Juustoportin, herat.

– Elintarviketeollisuuden sivuvirrat, joita sikatalous pitkälti käyttää, kiertävät sillä tavoin tänne takaisin. Jos tämä kaikki tyssää, taloudelliset seurannaisvaikutukset kertaantuvat myös muualla ja vaikuttavat moneen toimijaan. Sikojen ruoasta on teollisuuden sivutuotevirtoja kuitenkin sellaiset 50 prosenttia, mies ynnää ja jatkaa, että siinä mielessä sianlihatuotanto on myös ekologista.

– Sekä kauppa että kuluttaja voivat parhaiten tukea kotimaista tuotantoa suosimalla suomalaista, hän toteaa lopuksi.