Maaseutu- ja valmiuspäällikkö eläkkeelle

Salla Kurikka

Reijo Hämäläinen on tehnyt pitkän uran maatalous- sekä varautumissektorilla. Hän aloitti työt salaojakeskuksessa heti opistosta valmistuttuaan vuonna 1985. Työ keskuksessa kesti noin kuusi vuotta, kunnes eteen tuli mahdollisuus hakea Jalasjärven kunnan maaseutusihteerin paikkaa. Valinta sihteerin virkaan oli jännittävä ja monivaiheinen. Lopulta Hämäläinen sai paikan.

Työnantaja vaihtui kolmannen ja viimeisen kerran uran aikana kuntaliitoksen myötä vuonna 2016.

Hämäläinen kokee, ettei Jalasjärven ja Kurikan välinen liitos aiheuttanut merkittäviä muutoksia maaseutupalveluille, sillä sen hallinto oli ollut yhteinen Jalasjärven, Kurikan ja Jurvan kesken jo kuuden vuoden ajan.

– Organisaatioiden yhdistäminen ottaa aina oman aikansa, sillä esimerkiksi totutut työntekotavat saattavat olla hyvin erilaiset. Liitos toi meidän kohdallamme työllemme lisää merkittävyyttä, vaikka haasteitakin oli. Positiivista oli etenkin työntekijöiden vahva paikallistuntemus koko kaupungin alueelta.

Reijo kokee maataloussektorin kehittymisen näkyvän Kurikan sisällä erityisen hyvin.

– Me emme ole olleet sitä porukkaa, jossa alkutuotanto kuihtuu. Sen vuoksi on ollut helppoa olla maatalouden toimintaympäristössä mukana erilaisten hankkeiden ja projektien myötä.

Reijon kertoman mukaan Kurikka on ollut pitkään Suomen suurin maatalouspitäjä maataloustuloilla ja maatalouden myyntituloilla mitattuna. Vaikka tiloja on lopettanut, tuotantomäärät ovat kasvaneet.

Varautumiseen ja valmiusasioihin liittyvät työtehtävät olivat osana Reijon tekemistä jo 1990-luvun alusta lähtien, mutta kuntaliitosvuonna maailman turvallisuustilanteen kiristyessä ne ottivat merkittävän ison roolin hänen työnkuvassaan. Yhdistetty maaseutu- ja valmiuspäällikön rooli tarkoitti sitä, että oli kyettävä tekemään kahta työtä samaan aikaan.

– Onneksi on ollut hyvä ja luotettava tiimi mukana perustekemisessä. Minun ei ole tarvinnut paneutua liikaa maatalouden hallintoasioihin, vaan aikaa on jäänyt riittävästi myös varautumis- ja valmiuspuolelle.

Reijo kuvailee valmiuspäällikön tehtävää monipuoliseksi. Se on sisältänyt muun muassa viranomaisyhteistyötä, hankintojen ja koulutusten suunnittelua sekä valmistelua, rahoitusmahdollisuuksien selvittelyä, harjoitusten vetovastuutta sekä valmiussuunnittelua.

– Samalla on pitänyt itsekin yrittää oppia koko ajan. Suomessa ei ole ollut sellaista organisaatiota, joka olisi näissä asioissa osannut heti sanoa, miten edetään. Tämä haaste tuli vastaan työssäni etenkin alkuvaiheessa. Yhteistyö kehittyi ja rakentui samalla, kun tietoisuus kokonaisturvallisuuden merkityksestä ja siihen liittyvistä rooleista lisääntyi. Nyt olemme hyvin erilaisessa tilanteessa ja valmiimpia kuin alussa.

Reijon mukaan koronapandemia herätti ihmiset ajattelemaan sellaisia asioita, joita ei ollut aikaisemmin tarvinnut miettiä.

Yksi valmiuspäällikön tehtävistä onkin ollut lisätä kuntalaisten tietoisuutta poikkeustilanteisiin varautumiseen liittyen sekä saada heidät huomaamaan, miten vakava maailmantilanne ympärillä vallitsee.

– Kun näkee riittävästi realismia, se tuo ymmärrystä siihen, miksi jotain on tehtävä. Vapaaehtoisia tarvitaan, sillä poikkeustilanteissa viranomaiset eivät voi ottaa kaikkea toimintaa vastuulleen. Tällä hetkellä on olemassa paljon organisaatioita, jotka tekevät enemmän kuin heidän velvollisuutensa olisi.

Mitä tulee kaupungin varautumis- ja valmiusasteeseen, Reijo uskaltaa väittää sen olevan hyvällä tasolla.

– Aina löytyy kehitettävä ja uusia asioita tulee vastaan, mutta janalla olemme siinä kohdassa, missä pitääkin. Kurikka on merkittävä huoltovarmuutta ja ruokaturvaa tuottava kaupunki. Valmiuspäällikön tehtävät jäävät minun jälkeeni hyviin ja osaaviin käsiin.

Tulevilta eläkevuosilta Reijo odottaa joutenoloa ja seesteistä elämää yhdistettynä luontoon ja luontoharrastuksiin. Työvuosiin on mahtunut niin hyviä kuin huonoja hetkiä, hyviä kokemuksia ja keskusteluita sekä monia merkittäviä luottamustoimia, joita työkin on tuonut mukanaan.

– Vuodet antoivat paljon, vaikka toisaalta myös veivät paljon. Isoin asia on ollut muutos. Uuteen on pitänyt sopeutua ja muutosta on pitänyt kyetä johtamaan sekä viemään eteenpäin.

Reijo kokee elävänsä toistaiseksi siirtymäkautta, sillä taakse jäänyt työ tuo yhä arkeen "laineita". Kalenterissa on yksittäisiä tapaamisia ja palavereita, mutta vastuu on kuitenkin omilta harteilta poissa.

Jatkossa hän aikoo olla itselleen sopivissa määrin mukana erilaisessa yhdistystoiminnassa, mutta valtavia tavoitteita ei tekemiselle aseteta.

– Toivon saavani olla terveenä ja, että muutenkin lähipiirissä kaikki menisi hyvin. Ne ovat oleellisia asioita.