Pruukinkylällä on maineikas historia

Pruukin alueella Jalasjärven Jokipiissä on pitkä historia. Pruukinmäen harkkohytti perustettiin jo vuonna 1795.

Terhi Rintala

Patruuna Falander on jäänyt historiankirjoihin Törnävän kartanon perustajana. Kauppias ja laivanvarustaja Abraham Falander rakennutti alueelle vuonna 1798 rautaruukin ja vuoden 1806 paikkeilla itse päärakennuksen.

Seinäjoki oli siihen aikaan vielä yksi Ilmajoen kylistä ja arveltiin, että alueella on runsaasti suomalmia. Harkkosulattamoja perustettiin muun muassa Peräseinäjoelle, Ilmajoelle ja Nurmoon.

Jo kolme vuotta aikaisemmin Falander oli perustanut Jalasjärvelle harkkohytin. Sitä kutsutaan myös harkkouuniksi. Harkkohytti oli yksinkertainen sulatusuuni, jota käytettiin raudan valmistukseen. Harkkohytti oli kertakäyttöinen eli uuni tyhjennettiin välillä ja täytettiin sen jälkeen uudelleen.

Harkkohyttejä käytettiin Suomessa erityisesti 1800-luvulla teollisesti raudan valmistukseen järvimalmista tai suomalmista.

On arveltu, että Falander perusti harkkohytin Jalasjärvelle, koska halusi ensin kokeilla paikallisesta järvimalmista saatavan raudan laatua. Perimätieto kertoo, että Pruukinmäen ruukin ensimmäinen perustaja olisikin ollut saksalainen upseeri. Vahvistusta tälle tiedolle ei ole kuitenkaan ollut saatavissa.

Pruukinkylään rakennettiin harkkohytti, jonne johti niin kutsuttu Savitie matalan Jalasjärven pohjoisrannalta. Savitietä pitkin tuotiin raaka-aine Jalasjoen suulta ns. Ahtahaasesta ruukille.

– Ahtahaasesta ajettiin savi tänne, ja siitä erotettiin rauta, Veikko Hanka kertoo.

– Järvimalmi näkyi siinäkin, että Ahtahaasesta juoksi ruosteinen vesi Jalasjokeen, Lauri Niemistö lisää.

Veikko Hanka syntyi Pruukinkylän alueella, Pettuluoman toisella puolella. Oma isä kaatui sodassa, kun Veikko oli puolitoistavuotias 31.10.1941. Kotitalo paloi sen jälkeen. Kouluvuotensa Veikko asui Hirvijärvellä, mutta palasi aikuistuttuaan takaisin Pruukinperälle.

– Kohtalo heitti mut takaisin, kun ostin tämän talon.

Paluusta Pruukin alueelle on jo 60 vuotta. Harkkohytin jäänteitä ei alueella silloin enää ollut.

– Yksi vanha lato oli, jossa oli hirressä luku 1845. Muuten ei jäänteitä ollut.

Harkkohytin palkeet, paikalla sijainnut saha ja viisi myllyä saivat voimansa Pettuluoman koskesta.

– Maa on edelleen ihan mustaa siinä, missä masuuni oli. Teollisuuslaitteet olivat aivan rannassa, Veikko Hanka kertoo.

Pruukilla oli aikaisemmin samanlainen vesiallas kuin Pettumyllyn luona Jokipiin keskustassa.

– Se on kuitenkin kasvanut umpeen.

Vesialtaaseen johti kaksi luomaa, jotka molemmat ovat myös kasvaneet umpeen.

– Tässä oli vesimylly, sahalaitos ja alempana masuuni, jossa tehtiin rautaa.

Todennäköisesti harkkohytti oli Jalasjärven ensimmäinen teollisuuslaitos. Se toimi vain muutaman vuoden, sillä siitä saatua rautaa moitittiin heikkolaatuiseksi. Perimätiedon mukaan tällaisesta syytöksestä suuttunut ruotsalainen mestari näytti, että hyvääkin rautaa osattiin tehdä. Hän valmisti hytissä rautaa, josta sitten taottiin isosilmäisiä rautakankia, joita vielä on kylässä olemassa.

– Peräseinäjokelainen Antti Kanto tutki paljon näitä rautaruukkeja ja kävi täällä meilläkin. Hän keräsi täältä rautaa, mistä on tehty hyviä puukkojakin. Antti Kannon sanojen mukaan rauta oli todella hyvää.

Abraham Falander (myöhemmin Wasastjerna) rahoitti toimintaa, mutta sitä pyöritti Petäyksen talon Gabriel Korsberg. Petäyksen rautaruukista toimitettiin pultteja ja nauloja Falanderin laivateollisuuden tarpeisiin. Harkkohytin toiminta Jokipiissä päättyi Suomen sodan jälkeen vuonna 1810. Falanderin toiminta siirtyi Örtermyran rautaruukkiin Seinäjoelle.

– Kaikki koneet siirrettiin sinne, kun toiminta loppui Jokipiissä, Veikko Hanka kertoo.

– Falander oli tärkeä vaikuttaja Pohjanmaalla. Rahoittajana hän mahdollisti sen, että rautaa etsittiin eri puolilta Pohjanmaata. Ruotsin vallan aikana harkkohyttejä oli kaikkiaan 10, Liisa Kylä-Markula jatkaa.

Yksi näistä harkkohyteistä oli Peräseinäjoella oleva Myllyniemi, joka perustettiin 1700-luvun lopulla Mikko Määttälän johdolla Myllyniemenkosken varrelle. Siellä oli ainakin neljä harkkohyttiä, vedellä toimiva mylly, kryynikone, pärehöylä, perunamylly ja vielä 1940-luvun lopussa sirkkelisaha.

Nykyään paikalla on jäljellä vuoden 1790 jälkeen rakennettu Kossilan mylly.

Kun harkkohytin toiminta oli päättynyt, Pruukinkylään perustettiin samalle paikalle savipiipputehdas. Koristeellisia piippuja ja kukkopillejä vietiin Pietariin saakka. Liitupiippuja tehtiin myös mustina.

– Tämä paikka oli pellolla, Veikko Hanka kertoo.

Kukkopilleissä ja piipuissa oli koristeellisia kaiverruksia.

– Käsityöläisyyttä sekin, että esineen haluttiin olevat myös kaunis, Liisa Kylä-Markula sanoo.

Hänen isoäitinsä vanhemmat Matti Juhonpoika Prusti ja hänen vaimonsa Liisa Juhontytär muuttivat Jalasjärvelle joulukuussa 1884. He asettuivat Yli-Petäyksen torppaan asumaan ja ottivat paikan mukaan sukunimen Pruuki.

Matin ja Liisan tytär Lempi Katajamäki oli Liisa Kylä-Markulan mummu.

Varsinaisia sukunimiä ei vielä ollut. Kirkonkirjoihin ihmisiä nimettiin asuinpaikkansa mukaan, joten ihmisen sukunimi saattoi muuttua elämän aikana moneen otteeseen.

Parhaina vuosina Pruukinkylässäkin oli paljon asukkaita, joiden kaikkien nimi oli Pruuki, mutta he eivät silti olleet sukua keskenään.

Savikukkoja ja piippuja teki Nestori Pruuki (alun perin Yrttimaa). Hän rakensi ensimmäisen talonsa eri paikkaan. Nestori oli käsityöläinen. Hän teki myös luusta kampoja ja pärekoppia. Siihen rinnalle sopi hyvin piippujen ja savikukkojen valmistus.

Pohjanmaan rautaruukit

- Ruotsin vallan loppuvaiheessa 1700-luvulla Suomeen perustettiin rautaruukkeja, koska emämaassa alettiin pelätä Ruotsin raudantuotantoalueiden metsien loppumista. Pelko olikin aiheellinen, sillä ruukit ja kaivokset kuluttivat metsävaroja uhkaavasti.

- Suomessa etuna oli puuhiilen saatavuuden ohella käyttämätön, helposti kahlittava vesivoima rannikon satamapaikkojen tuntumassa.

- Harkkohyteissä raudan valmistus oli epävarmempaa, mutta ne toimivat usein esivaiheina varsinaisille rautaruukeille.

- Järvimalmi nostettiin pohjasta yleensä tiheäsilmäisellä haavilla. Järvimalmi jalostettiin harkkohyteissä, joissa siitä saatiin masuuniin verrattuna matalammalla lämpötilalla suoraan takomiskelpoista rautaa.