Rehut haastavat itseään

Rehupiikles valloittaa isänpäivää edeltävänä lauantaina Seinäjoki-Areenan. Jukelittoman Isoo Pläjäys -nimeä kantava keikka ei ole jäähyväiskeikka, vaan haastaa bändiä siirtymään seuraavalle tasolle.

Terhi Rintala

Viime keväänä Rehut esiintyivät Helsingissä Savoy-teatterissa täydelle salille. Bändin nokkamies Jyrki Keskinen sanoo, että se oli konserttijärjestäjällekin yllätys.

– Keikalla 700 ihmistä on paljon. Se on todella harvinaista. Totta kai isot artistit myyvät loppuun, mutta tämä yllätti ohjelmatoimiston täysin.

Sen jälkeen ohjelmatoimistosta ehdotettiin, että tämän jälkeen kokeillaan suurta keikkaa Seinäjoki-Areenassa.

– Sille piti keksiä nimi. Niin päädyttiin Jukelittoman Isoon Pläjäykseen.

Keskinen joutuu vähän pohtimaan, mistä Savoyn loppuunmyynti johtui. Olivatko pääkaupunkiseudulla asuvat pohjalaiset asialla?

– Asia ei ole ihan yksioikoinen. En tiedä, haluavatko pääkaupunkiseudulla asuvat nuoret pohjalaiset myöntää, että he ovat Pohjanmaalta. Esimerkiksi Pohjalaisessa klubissa, missä olen itsekin mukana, on enemmän eläkeläisosastoa. Toki keikoilla oli paljon eteläpohjalaisia mukana, mutta varmaan on niitäkin pohjalaisia, jotka tulivat keikalle pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.

Keskinen arvioi, että mukana on aimo annos nostalgiaa.

– Yleisölle on tärkeää, että käytetään tiettyjä sanoja tai tiettyjä paikkakuntia. Silloin muualle muuttaneilla nousee esiin tarve muistella asioita.

Jalasjärvi on noussut aivan eri tavalla esiin keikoilla kuntaliitoksen jälkeen. Onhan siinä ihan eri särmä laulaa Livin in Kurikka.

– Ja tuo samaistumispintaa, kun meiltä vietiin oma kuntakin. Kaikilta on viety jotain.

Nostalgian rinnalla elää tietty itseironia. Yleisöllä on tunne, että voi naureskella omalle pohjalaisuudelle.

– Ja yhtä aikaa tuntea tietynlaista ylpeyttä, että kyllä me vaan ollaan tämmöisiä.

Keskinen sanoo, että Rehupiikleksen juttu ei ole koskaan ollut se, että lyödään puukkoa pöytään ja ruvetaan riehumaan.

– Me ei hävetä eikä nöyristellä, mutta ei myöskään uhota määrättömästi.

Keskinen määrittelee tyypillisen Rehupiikles-fanin maataloushenkiseksi ihmiseksi, jolla on jokin yhteys Etelä-Pohjanmaalle.

– Uusiakin faneja on tullut mukaan somen kautta.

Siitä Keskinen antaa kiitosta laulusolistina häärivälle Jari Latva-Teikarille, jolla on some hyvin hallussa.

Sitä Keskinen on miettinyt paljon, että Etelä-Pohjanmaalla Rehupiiklesten luomaa kulttuuria pidetään helposti itsestäänselvyytenä, vaikka se ei ole sitä.

– Ei tällaisia bändejä synny noin vain, eikä pysy pystyssä 35 vuoden ajan. Joose Tammelinin ideana oli murre ja huumorimusiikki. Sillä samalla idealla on pärjätty ja menty eteenpäin.

Sillä ei ole tultu megastaroiksi, mutta musiikillisesti ollaan kuitenkin aika kaukana siitä, mitä nykypäivän radiosoitto on monen artistin kohdalla. Laulaja vetää oman osuutensa taustanauhan päälle.

– Meillä on edelleen iso bändi, joka soittaa livemusiikkia. Joskus kysytään keikalle pienemmällä kokoonpanolla. Siihen vastaan aina, että se ei ole enää Rehupiikles.

Huumorin rinnalla Rehupiikleksen selkärankana on koko ajan ollut laadukas bändisoitto. Siihen suhtaudutaan kunnianhimoisesti.

– Huumori näyttäytyy yleensä ensimmäisenä, mutta laadukas soitto on se, mikä liimaa bändin yhteen. Musiikillisen puolen pitää olla älyttömän hyvin tehtyä.

Moni keikoille tullut on hämmästynyt siitä, miten hyvin vaativat kappaleet vedetään.

– Se edellyttää nuotinlukutaitoa ja aika kovan soittotaidon.

Bändissä on vuosien varrella nähty tuuraajina valtakunnan ykkössoittajia.

– He haluavat tulla mukaan juuri tämän takia. Meidän musiikissamme on haastetta ja annamme eri soittimille instrumenttisooloja, joita tämän päivän musiikissa ei juuri ole. Taitava soittaja haluaa aina itselleen haastetta. Hyvä soitto on se, mistä ollaan aidosti ylpeitä.

Juuri ison bändin soittoon perustuu se, että Rehupiiklestä ei ole koskaan voinut laittaa taustamusiikiksi.

– Silloin sata asiaa menee ohi. Siinä mielessä tämä on musiikkia, jota on hyvä kuunnella ihan oikeasti, että erottaa kaikki herkut.

Vakioyleisö tajuaa Keskisen mukaan hyvin bändin kokonaisuuden.

– Sen, että meillä on tietty huumori ja sitten rinnalla soittaminen, josta ei tingitä.

Seinäjoella kuullaan myös kokonaan uusia kappaleita ja uusia sovituksia vanhoista tutuista.

– Päätin heti, että on joitakin lauluja, jotka pitää soittaa näin isossa konsertissa. Paljon on myös ihan uutta lauluissa ja välispiikeissä. Se on vaatinut harjoittelemista. Tehtiin myös potpuri vanhoista kappaleista. Jos ei sitä tee nyt, koska sitten?

Keskinen painottaa, että kysessä ei ole rutiinikeikka, vaan jonkinlainen läpileikkaus bändin historiaan ja samalla uudistuminen.

– Haluttiin, että on oikeasti hyvät puitteet. Ihmiset saavat istua ja nauttia keikasta.

Joskus kysellään, tuleeko keikalle alkuperäinen Rehupiikles.

– Eihän Eppu Normaalikaan soittanut kesän keikkojaan alkuperäisellä kokoonpanolla, Keskinen naurahtaa.

Harva bändi soittaa samalla kokoonpanolla 35 vuotta.

– Tärkeintä on idea ja sen säilyminen. Se on meillä kyllä pysynyt.