Tiestä turvallinen kaikille

Sari Haapala

Ajatus Kihniänkylän tieturvallisuudesta ja sen esille nostamisesta on muhinut Kihniänkylän nuorisoseuran sihteerin Susanna Kangasniemen mielessä jo vuosia. Nyt tieturvallisuuden parantamisesta on tehty yhdistyksen toimesta Seinäjoen kaupungin suuntaan aloite. Lisäksi Kangasniemi on ollut yhteydessä sekä Seinäjoen kaupunkiin että elinvoimakeskukseen jo aiemmin.

– Ne eivät ole aiemmin johtaneet mihinkään. Palaute on mennyt kyllä perille, mutta minulle on todettu, että määrärahoja ei ole ja on paljon muitakin hankkeita.

Kangasniemi otti asian tiimoilta yhteyttä myös kaupunginvaltuutettu Kati Ojaniemeen (kesk.), jonka kanssa keskusteli asiasta ja joka vei jo asian aloitteena kaupunginvaltuustoon.

Kangasniemellä on kaksi pientä lasta ja hän sanookin tien vaarallisuuden vain korostuneen heidän kanssaan sillä liikkuessa.

– Siihen on havahtunut nyt uudelleen. Siinä on todella hankala kulkea lapsen kanssa. Etenkin sellaisen, joka opettelee ajamaan pyörällä. Ajo on kuitenkin vielä hapuilevaa ja lapsi voi kaatua pientareelta ajoväylän puolelle, Kangasniemi tuumaa.

– Jos niin käy, autoon ei ole metrejä välissä, vaan se auto on siinä vieressä.

Tien nopeusrajoitukseksi on kylän kohdalla merkitty 60 kilometriä tunnissa. Kangasniemen kokemus on, ettei sitä noudateta.

– Todella moni ajaa siinä sellaista satasta. Lisäksi tällä tieosuudella liikkuu todella paljon raskasta liikennettä päivittäin. Rekkoja menee tästä päivittäin useita.

Yhdistyksen rahastonhoitaja Marja-Liisa Jokinen muistaa, että kun kylän koulu oli vielä toiminnassa, nopeusrajoitus oli vielä alhaisempi, eli 50 kilometriä tunnissa.

– Sitten ne nopeusrajoitusmerkit vain yhtäkkiä hävisivät, vaikka esimerkiksi Suomen väylät -karttapalvelussa näkyy edelleen se rajoitus. Kun koulusta kertovat merkit katosivat, läpikulkuliikenne ei piittaa nopeusrajoituksista. Ja kuitenkin Siltalantien risteyksen lähellä olevalla bussipysäkillä on nykyäänkin kylän lapsia odottamassa koulubussia.

Nuorisoseurantalo Sampolan kohdalla tien piennar on vielä kohtuullisen leveä, mutta jonkun matkan päässä se kapenee huomattavasti. Käytännössä sitä ei ole kuin kapea muutaman sentin levyinen soiro, jolla liikkuminen on haasteellista.

– Toki tämä leveämpikään piennar ei ole turvallinen lasten kanssa liikkuessa.

Aloitteessa esitetään muun muassa sitä, että tieosuudelle tulisi digitaalinen nopeusmittari.

– Moni kun ei välttämättä hoksaa, missä nopeusrajoitus muuttuu kuuteenkymppiin. Samoin asfalttiin piirretty nopeusrajoitus sekä merkit, joissa kerrottaisiin lapsista liikenteessä, parantaisivat jo turvallisuutta, Jokinen ja Kangasniemi summaavat yhdessä.

– Myös pientaretta pitäisi saada leveämmäksi. Tässä on talot aika likellä tietä, eli kunnollista pyörätietä siihen ei välttämättä saisi, mutta sekin jo auttaisi.

Tätä juttua varten Kangasniemi oli pyytänyt muutamalta kyläläiseltä myös kommentteja tien turvallisuutta koskien. Anna Mäki-Paavola toteaa, ettei itse lähtisi lasten kanssa tietä pitkin pyöräilemään, kun ei meinaa itsekään uskaltaa sitä tehdä.

– Autot ajavat niin lujaa ja tosi läheltä, Mäki-Paavola sanoo.

Hän nostaa esille myös tien huonokuntoisuuden, joka lisää kaatumisen riskiä.

Merja Ivaskan mukaan turvallinen tieyhteys kannustaisi pyöräilemään. Camilla Jylhä sanoo, että etenkin lasten turvallinen liikkuminen paranisi pyörätien myötä. Hänen mukaansa myös tienylitys muun muassa koulukyydityksen yhteydessä on oma vaaranpaikkansa.

Kangasniemestä olisi tärkeää, että tien turvallisuutta ryhdyttäisiin ylipäätään tarkastelemaan ja sen pohjalta ryhdyttäisiin toimenpiteisiin. Hänen ja Jokisen mielestä esimerkiksi liikennemäärät ja etenkin raskaan liikenteen määrät olisi hyvä selvittää.

– Emme me odota, että asioitten pitäisi tapahtua heti, mutta eiväthän ne etene koskaan, jos emme mitään asioitten eteen tee. Toki olemme myös yhdistystoimijana jollain lailla valmiita olemaan mukana, mutta näemme, että ensisijaisesti tällaisten tulee olla valtion ja kaupungin asioita.