Ei pelkästään kinkkua ja ananasta

Honkakylän pizzakarnevaalit syyskuun ensimmäisenä lauantaina osoittautuivat menestykseksi. Paistolämpimiä herkkuja jonotti yli 200 kävijää.

Terhi Rintala

Honkakylän vakan pihamaalla sää vaihtelee, mutta mustan teltan sisällä on lämmintä – pizzauuni on jo päällä. Jukka Aspin ja Jari Jokimäen työnjako sujuu mallikkaasti. Jukka sujauttaa ensimmäisiä koepizzoja uuniin. Jari nostelee 72 tunnin ajan kylmäkohotettua taikinaa sopivissa erissä pyöriteltäväksi.

– Moni kotikokki miettii, miksi pizzasta ei tule pyöreä. Jos taikina ei työstettäessä ole pyöreä pallo, ei lopputuloskaan voi olla tasaisen pyöreä, Jari vinkkaa.

Miehet innostuivat pizzoista korona-aikaan, kun yhtäkkiä oli paljon aikaa ja pizzauunit tekivät rynnäkön Suomeen. Ne avasivat kotikokeille ihan uuden ulottuvuuden.

Jari ja Jukka ovat molemmat yrittäjiä, mutta pääasiallinen yritystoiminta on jossain ihan muualla kuin pizzoissa.

– Tämä on harrastus ja samaan aikaan enemmän kuin harrastus, Jukka hakee oikeaa nimitystä.

Jarilla into juontaa juurensa jo pidemmältä ajalta.

– Ihannoin pizzanpaistoa jo 5-6-vuotiaasta lähtien. Torsti piti siihen aikaan Ilmajoella Kotipitsaa. Kun hän heitteli pitsoja, ajattelin, että wau! Tuo on kivaa, Jari muistelee.

Pizzoja on tehty yhdessä ja erikseen. Harrastaminen laajeni napolilaisen pizzan suuntaan korona-aikana, kun siihen oli aikaa.

– Yhtä oikeaa tyyliä ei ole olemassa. Mieltymys muuttuu tilanteen mukaan. Se määrää paljon, milloin pizzaa haluaa syödä. Napolilaisen tekeminen ottaa minimissään vuorokauden, mieluusti kaksi tai kolme. Sen kanssa ei saa olla kiire.

Jos vieraat tulevat muutaman tunnin sisällä, tarjolla on jotain muuta.

– Perinteiselle mummon peltipitsallekin on oma paikkansa. Tyylisuuntia on vaikka kuinka paljon.

Tähän hetkeen pääseminen on vaatinut paljon opettelua.

– Ja paljon epäonnistuneita pizzoja, Jari naurahtaa.

Yksi käännekohta oli Pitsanpaistajat-yhteisön Helsingissä järjestämä hyväntekeväisyystapahtuma ukrainalaispakolaisille.

– Minulle se oli lopullinen sysäys. Tykästyin siihen yhteisöön ja yhteiseen tekemiseen.

Etenkin Jukka on tehnyt paljon yritystapahtumia, synttäreitä ja häitä. Jari taas omien sanojensa perusteella sitä, mitä on milloinkin ehtinyt.

Honkakylän pizzakarnevaalien menu rakentuu kolmesta vaihtoehdosta. Pepperonepizza on klassikko, joka sopii kaikille. Smokey Cheesus on perinteinen margheritapizza savuisella twistillä.

– Käytämme mielellämme lähituotteita. Tähän savuisuus syntyy Untamonloukon Savujuuston myötä.

Listan täydentää Etelä-Pohojanmaa.

– Se on kumarrus meidän omaan ruokakulttuurillemme, missä nautitaan käristemakkaraa ja perunaa. Se on erilainen pizza. Toivotaan, että ihmiset oppivat samalla, että täytteet voivat olla muutakin kuin kinkkua ja ananasta.

Jari kannustaakin siihen, että täytteinä voi käyttää sitä, mitä kaapista löytyy.

– Olen itse kokeillut kaikkea maksalaatikosta hernekeittoon. Maksalaatikko toimi, hernekeitto ei, Jari sanoo.

Pizzojen täytteissä on kyse makuparien rakentamisesta. Jukka tykkää ravistella asiakkaiden makutottumuksia.

– Tarjolla on niitä perinteisiä, mutta myös hyvin poikkeuksellisia. Makeita pizzoja tulee tehtyä paljon. Lakupizza on saanut kiitosta ulkomaalaisilta asiakkailtakin.

Ruokailijoissa on niitä, jotka tilaavat aina saman ja toisaalta niitä, jotka haluavat kokeilla aina uutta.

– Kannattaa itse tarjota rohkeasti sellaisia, mitä asiakkaat eivät ikinä ajattelisi kokeilevansa. He yllättyvät itsekin, että voiko tällaista syödä. Hienointa on, kun ihmisiltä lumpsahtaa silmät päästä, että voiko näitäkin yhdistää, Jukka sanoo.

– Hedelmiäkin voi käyttää tosi paljon. Ananaksen ei tarvitse olla ainoa vaihtoehto, Jari vinkkaa.

Marjat, juurekset, sienet... Jos jokin asia toimii ruokapöydässä, se toimii pizzankin päällä.

– Vaikka mustamakkara ja puolukka, Jari antaa esimerkin.

Laadukkaat raaka-aineet ovat ehdoton lähtökohta onnistuneelle pizzalle.

– Pizza lähtee pohjasta. Maukas taikina syntyy pitkän kohotuksen myötä. Sen jälkeen sivellään taikinan päälle tomaattikastiketta, johon jokaisella harrastajalla on oma reseptinsä.

Jukka sanoo, että paistaminen on kemiaa.

– Esivalmisteluissa paistetaan hyvin kevyesti. Kun on lisätty täytteet, uunin lopullinen lämpötila on noin 500 astetta. Lopullinen paisto kestää vain 45-50 sekuntia per pizza.

On eri asia tehdä yksi tai kaksi pizzaa ja ruokkia monta sataa ihmistä.

– Työvaiheet täytyy olla tarkkaan mietittynä, ja tapahtuman pohjalla hyvä esityö. Silloin homma pysyy hallussa.

Mistä vaiheesta kokit nauttivat eniten pizzan teossa?

– Syömisestä, Jari letkauttaa ja miehet purskahtavat nauruun.

– Itse ilahdun siitä, kun näen, että ihmiset nauttivat, Jukka sanoo.

– Kyllä se näin on. Paras fiilis tulee siitä, kun tyytyväinen asiakas tulee sanomaan, että söin elämäni parhaan pizzan, Jari vakavoituu.

– Kiitoksella tosi pitkään, Jukka vahvistaa.

– Vaikka olisi vähän nälkäkin, Jari keventää.

Naurun laannuttua miehet palaavat yhteiseen pizzanpaiston rituaaliin.

Usein paistaja ja kokki syövät sen viimeisen pizzan.

– Ja siihen tulee reikä tai se epäonnistuu muuten. Itse ei voi ottaa sitä parasta. Onnistuneen illan päätteeksi on ihan tyytyväinen siihen viimeiseenkin pizzaan.