Kun hätä on suurin, muonitukseen tarvitaan palokuntanaisia

Palokuntanaiset ovat toimineet Jalasjärvellä jo 40 vuotta.

Terhi Rintala

Jalasjärven Palokuntanaiset perustettiin vuonna 1986 itsenäiseksi ryhmäkseen, Jalasjärven VPK:n naisosastoksi.

– Miehet saivat idean jo pari vuotta aikaisemmin, kun Jalasjärven Osuuskauppa paloi. Sen yhteydessä huomattiin, että tarvetta toiminnan aloittamiselle Jalasjärvellä oli, puheenjohtaja Aira Rantanen muistelee.

Rantasen ohella perustajajäsenistä mukana ovat edelleen Seija Keskinen ja Pirjo Marttila. Perustajajäsenistä monilla oli omia yhteyksiä palokuntaan puolison kautta.

– Moni luulee, että palokuntanaisten toimintaan voi lähteä vain, jos omaa miesväkeä on mukana palokunnassa. Oma into on tärkein ja perustaidot kuten kahvinkeitto ja voileipien tekeminen, Rantanen painottaa.

Pirjo Marttilan työpaikka oli paloasemalla, joten hän tuli naisosaston toimintaan sitä kautta.

– Käytännössä olin nähnyt isojen hälytystehtävien yhteydessä, miten paljon muonitukselle oli tarvetta. Meille naisille siitä tuli väylä auttaa.

Yhdistys perustettiin vuonna 1991, sillä muonitusta varten tarvittava rahoitus vaati sitä. Sopimuksia ei pystynyt tekemään, ellei ollut yhdistystä.

– Se oli pelastuslaitoksen vaatimus. Sopimukset tehtiin vuosittain ja kaikki toiminta tilastoitiin alkuvuosina hyvin tarkasti.

Palokuntanaisten yhdistyksiä perustettiin ympäri maakuntaa, ja ne tekivät yhteistyötä keskenään.

– Haimme oppia toinen toisiltamme. Kun joku oli keksinyt hyvän idean, muut ottivat siitä mallia.

Vaativammissa hälytystehtävissä on yksikköjä myös naapurikunnista. Muonituksen tarve kasvaa, kun tehtävät vaikeutuvat ja mukana olevien ihmisten määrä lisääntyy. Yleisin muonitustilanne onkin se, että mukana on useampia palokuntia.

– Toisaalta se on vaikuttanut niin, että tehtävät eivät enää ole yhtä pitkiä, kun mukana on useampia yksiköitä, Seija Keskinen sanoo.

Keskellä yötä tuleva hälytys mittaa tehokkaimmin palokuntanaisten toimintavalmiuden. Miten asiat etenevät?

Muonituspyyntö tulee ensin VPK:n entiselle puheenjohtajalle Raimo Keskiselle, joka heittää vaimonsa Seijan paloasemalle ja lähtee itse kauppaan keräämään elintarvikkeita. Varastossa ei voi olla kuin kuivatavaraa.

– Meillä on onneksi hyvä yhteistyö kaupan kanssa. Tarvikkeita saadaan vaikka keskellä yötä, Aira Rantanen kiittää.

Muonitus aloitetaan kahvinkeitolla.

– Tarvittaessa ruokaa viedään tapahtumapaikallekin, mutta yleensä miehet tulevat paloasemalle, Rantanen kertoo.

Voileipiä ryhdytään tekemään heti, käristemakkara on toinen miesten suosikki.

– Joskus on soitettu ja pyydetty aamupuuroa. Yöhälytykseltä tullessa sille on tarvetta, kun kotoa lähtiessä ei ole ehtinyt syödä mitään.

Kaikkiin pieniin hälytyksiin ei enää hälytetä palokuntanaisia. Jos yhteydenotto tulee, tiedetään jo, että tarvetta on.

Palokuntanaisille on tarvetta, kun Jalasjärven VPK on aktiivinen.

– Siellä on hyvin väkeä ja myös palokuntanuorten toiminta on aktiivista.

Paras palkka on kiitollinen palaute.

– Miehet muistavat aina kiittää. Siitä tietää, että meidän työllämme on merkitystä.

Naiset sanovat, että Jani Välimaa on ollut heidän työlleen tärkeä.

– Hän muistaa aina sanoa, että älkää vain lopettako. Teitä tarvitaan. Nyt mukaan on onneksi saatu nuorempiakin naisia.