Kun lähtee mukaan, täytyy sitoutua luottamustehtävään

Pitkä luottamusura seurakunnassa päättyy, kun Jarmo Alajoki ei enää asettunut ehdolle näissä seurakuntavaaleissa.

Terhi Rintala

Kurikan kirkkovaltuuston kokoonpano muuttuu tuntuvasti näissä seurakuntavaaleissa. Yhtenäisen seurakunnan puolesta –listalta viime valituista ehdolle ei enää asettunut 12 valtuutettua. Kappeliseurakuntalaiset-listalta pois jääneitä on kolme. Heistä pisimmän uran luottamushenkilönä on tehnyt Jarmo Alajoki, joka aloitti vuonna 1995.

– Tämän vuoden loppuun mennessä tulee täyteen 32 vuotta seurakunnan luottamustoimissa. Sinä aikana olen ollut yhdestä 15 minuutin valtuuston kokouksesta pois.

Kirkkoneuvostosta poissaoloja on kertynyt enemmän, etenkin viimeisimmällä kaudella.

– Minulla on ollut hyvä varaedustaja, Pakkalan Sirkka. Kun on tullut päällekkäisyyksiä, Sirkka on ollut kirkkoneuvostossa.

Seurakunta tuli ensin Jarmolle tutuksi maanvuokrauksen kautta.

– Viljelin seurakunnalta vuokralla olevia peltoja.

Jarmon molemmat vanhemmat olivat mukana kunnallispolitiikassa ja täti kirkkovaltuustossa. Valtuustotyöskentelyä oli tullut seurattua sivusta.

– Kun houkuteltiin mukaan kirkollisvaaleihin, ajattelin, että siellä keskustelukulttuuri oli parempi.

Jarmo halusi mukaan päätöksentekoon, ja seurakunta tuntui oikealta paikalta. Jalasjärven aikainen keskustelukulttuuri saakin kiitosta.

– Kävimme avointa keskustelua, ja meillä oli yhteinen tavoite. Sillä on iso merkitys.

Yli 30 vuoden aikana on tehty valtavasti päätöksiä.

– Kaikki päätökset eivät ole olleet hyviä, mutta pitää muistaa, että jälkiviisas voi olla vasta myöhemmin. Kun päätös on tehty, on aina mentävä eteenpäin ja hyväksyttävä se.

Vuonna 1995 perheen lapset olivat vielä kouluikäisiä tai sitä nuorempia. Oli luontevaa, että ensimmäisinä vuosina Jarmo oli mukana ensin lapsityön johtokunnassa ja sitten nuorisotyön johtokunnassa. Sieltä tie vei kirkkoneuvostoon ja puheenjohtajistoon.

Vuonna 2009 Jarmo Alajoki asettui ehdolle myös kunnallisvaaleissa ja on siitä lähtien istunut molemmissa valtuustoissa.

– Olen ollut melkein puolet elämästäni kirkkovaltuutettuna. Ajattelen, että seurakunta on tärkeä niille, jotka ovat kirkon jäseniä, mutta sillä on merkitystä myös muille. Seurakunta on ihmisten kohtaamis- ja tapaamispaikka. Enemmänkin saisi kirkossa käydä, ja siinä saan katsoa peiliin myös itseäni.

Jarmo kokee, että oman alueen asukkaat kaipaavat seurakuntaa.

– Sen pitää olla ja näkyä. Osana ihmisten elämää.

Paikkoina tärkeimpiä ovat kirkot ja seurakuntatalot.

– Kurikan seurakunnalla on iso kiinteistömassa, ja korjausvelka on suuri. Siinä riittää päänvaivaa myös tulevina vuosina.

Onneksi uudisrakentamisen tahtia himmattiin ennen kuin viimeisimmät kuntoarviot selvisivät.

– Uusi leirikeskus maksaisi muutaman miljoonan. Sillä rahalla ollaan muualla pitkään. Kesärannalla on merkitystä myös muuten kuin leirikeskuksena. Sen asemaa täytyy arvioida, kun selvitetään Koskuen seurakuntakiinteistöjen kohtaloa.

Kun pyytää nostamaan esiin kolme mieleen jäänyttä asiaa 32-vuotiselta luottamustaipaleelta, Jarmo Alajoki jää miettimään.

– Kuntaliitokseen liittyvää seurakuntaliitosta ei voi ohittaa. Kävimme neuvotteluja sekä Seinäjoen että Kurikan kanssa. Silloin pohdittiin myös, pitäisikö valita seurakuntayhtymä vai kappeliseurakunta.

Toinen mieleen jäänyt asia on Jalasjärven kirkon laaja sisäremontti, joka valmistui vuonna 1996.

– Kirkon saneeraus on aina iso projekti, kun Museovirasto on mukana.

Myöhemmin kirkkoon hankittiin urut, jotka asennettiin loppuvuodesta 2011.

– Urkurahastoon kerättiin yli miljoona ennen urkujen hankintaa. Se oli kaukaa viisas ratkaisu ja jakoi investoinnin pidemmälle ajalle.

Viimeisimpiä kirkkoon liittyviä asioita on sen maalaus.

– Jalasjärven kirkko on yli 200-vuotias. Sen ikäisessä rakennuksessa on aina huolehdittavaa. Samaan aikaan kirkkorakennus elää ajassa. Moni asia on toisin kuin rakennusaikaan vuonna 1800.

Kolmanneksi asiaksi voi nostaa Jalasjärven 150-vuotisjuhlat, joita vietettiin elokuussa 2017. Jarmo Alajoki nimitettiin kirkkoväärtiksi, jonka tehtävänä oli toimia perinnejumalanpalveluksessa myös unilukkarina.

– Kirkossa oli paljon väkeä, ja seurakuntatalolla vielä juhla sen päälle.

Päätös siitä, ettei asetu enää ehdolle, kypsyi vähitellen.

– Aikansa kutakin, Jarmo Alajoki kuittaa.

Sivullisesta tuntuu, että moni asia etenee päätöksenteossa hitaasti, kun aikaa kuluu turhaan vääntöön.

– Vaaleissa pitää silti äänestää. On päivänselvää, että kukaan muu ei pidä Jalasjärven kappeliseurakunnan puolia kuin ne, jotka omasta kappelista valitaan.

Kun vaalit on käyty, on turha nurista, jos tulevat päätökset eivät miellytä.

– Silloin pitää katsoa peiliin ja miettiä, miksi kävi näin. Olisiko kumminkin pitänyt äänestää?