Meidät ajetaan taistelemaan keskenämme

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen arviointiryhmän viime viikolla julkistetut suositukset ovat kylmäävää luettavaa. Ikäviä tulevat olemaan myös seuraukset, kun päästään joulukuun aluevaltuustoon.

Kun päätökset tehdään niukkuuden pohjalta, jokainen kunta puolustaa omaa terveysasemaansa, sote-pistettään tai ikäihmisten palvelutaloaan. Silloin kilpaillaan siitä, kenen palvelut jäävät, eikä siitä, millainen kokonaisuus palvelisi koko Etelä-Pohjanmaata parhaiten.

Asetelma ei johdu siitä, että ihmiset tahtoisivat pahaa toisilleen. Syynä on se, että rahaa on liian vähän ja päätökset tehdään nyt kiireellä.

On kuitenkin väistämätöntä, että tässä tilanteessa kuntien välille jää pahoja railoja. Yhteistyötä tarvittaisiin muuallakin kuin sote-asioissa, mutta se vaikeutuu näiden päätösten jälkeen.

Maakunnan väestö on tiheintä Seinäjoella, heti naapurissa Ilmajoella ja Lapualla sekä Kurikassa. Tällä tietoa maakunnan toiseksi suurin kaupunki Kurikka saisi pitää terveysaseman, mutta kukaan ei taida vielä tietää, mitä se tarkoittaa käytännössä lääkäripalvelujen osalta.

Jos Ilmajoen ja Lapuan asukkaat hakevat jatkossa palvelunsa Seinäjoelta, sinne syntyy Suomen kolmanneksi suuri terveyskeskus. Asiakkaita pitäisi palvella oman lääkäri-hoitaja-mallin avulla. Kun asiakkaita tulee 27 000 lisää, se vaikuttaa väistämättä myös siihen, miten nykyisiä asiakkaita pystytään jatkossa palvelemaan.

Arviointiryhmä on valtion asettama, ja myös rahoitusmalli on valtion. Maakunnan sisäinen kiistely siirtää huomiota pois myös siitä, riittääkö valtion hyvinvointialueille tarjoama rahoitus ylipäätään. Kiistely ei auta ikäihmistä, jolla ei ole autoa. Se ei helpota pitkäaikaissairasta, jolle säännölliset kontrollit ja laboratoriokäynnit ovat osa arkea. Eikä auta omaista, jonka matka läheisen luo palvelutaloon pitenee. Heille merkitystä on sillä, että hoitoon pääsee kohtuullisesti.

Maakunta selviää tästä eteenpäin vain, jos se pystyy säilymään yhtenä maakuntana. Ennen päätöksiä tarvitaan aitoa kuulemista.