A-
A+
Jarmo Luuri ja Raija Koukkari sytyttivät yhteensä 50 muistokynttilää Peräseinäjoen kirkossa pyhäinpäivän iltana. Niistä yksi sytytettiin muualle haudattujen peräseinäjokelaisten muistoksi. Sen myötä oli mahdollisuus miettiä myös muita edesmenneitä läheisiä.
Kirsi Kuusisto
Kirsi Kuusisto
Peräseinäjoen kirkossa hiljennyttiin pyhäinpäivän iltana surun ajatusten äärelle muistelemaan poisnukkuneita. Suru oli yhteinen, vaikka jokaisella erilainen.
Vs. seurakuntapastori Aino Vesti totesi surun yhdistävän pyhäinpäivän yhteisessä tilaisuudessa, tosin jokaisen suru on erilainen. Hän totesi meidän tarvitsevan ilmapiiriä, jossa itku sallitaan mainiten Karjalassa entisaikaan hautajaisissa olleet itkijänaiset.
Suru voi olla Vestin mukaan raastavaa ja repivää.
– Suru ei ole vain kaunista kaipuuta ja ikävää. Se on asioita, jotka eivät ole hallinnassamme, sanoi Vesti.
Välillä suru voi Vestin mukaan kuin sumussa kulkemista. Se voi toisaalta myös kirkastaa näkökenttää. Surussa kantavat hyvät muistot.
– Toisinaan, jos hyviä muistoja on vähän, voi Jumala tehdä vähästäkin paljon, sanoi Vesti.
Sanajumalanpalveluksessa laulettiin neljä virttä, joista yksi kuultiin Peräseinäjoen kirkossa ensimmäistä kertaa. Norjalaisen Egil Hovlandin säveltämä virsi 977 kuvasti myös Vestin esille nostamaa Ilmestyskirjan luvun 21 sanomaa: kuolemaa ei enää ole, sillä kaikki entinen on kadonnut. Virressä laulettiin: ”Eivät pelkoa, murhetta muista, se jo haihtui pois, se on jäänyt taa”.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Jarmo Luuri ja Raija Koukkari sytyttivät yhteensä 50 muistokynttilää Peräseinäjoen kirkossa pyhäinpäivän iltana. Niistä yksi sytytettiin muualle haudattujen peräseinäjokelaisten muistoksi. Sen myötä oli mahdollisuus miettiä myös muita edesmenneitä läheisiä.
Kirsi Kuusisto
Kirsi Kuusisto
Peräseinäjoen kirkossa hiljennyttiin pyhäinpäivän iltana surun ajatusten äärelle muistelemaan poisnukkuneita. Suru oli yhteinen, vaikka jokaisella erilainen.
Vs. seurakuntapastori Aino Vesti totesi surun yhdistävän pyhäinpäivän yhteisessä tilaisuudessa, tosin jokaisen suru on erilainen. Hän totesi meidän tarvitsevan ilmapiiriä, jossa itku sallitaan mainiten Karjalassa entisaikaan hautajaisissa olleet itkijänaiset.
Suru voi olla Vestin mukaan raastavaa ja repivää.
– Suru ei ole vain kaunista kaipuuta ja ikävää. Se on asioita, jotka eivät ole hallinnassamme, sanoi Vesti.
Välillä suru voi Vestin mukaan kuin sumussa kulkemista. Se voi toisaalta myös kirkastaa näkökenttää. Surussa kantavat hyvät muistot.
– Toisinaan, jos hyviä muistoja on vähän, voi Jumala tehdä vähästäkin paljon, sanoi Vesti.
Sanajumalanpalveluksessa laulettiin neljä virttä, joista yksi kuultiin Peräseinäjoen kirkossa ensimmäistä kertaa. Norjalaisen Egil Hovlandin säveltämä virsi 977 kuvasti myös Vestin esille nostamaa Ilmestyskirjan luvun 21 sanomaa: kuolemaa ei enää ole, sillä kaikki entinen on kadonnut. Virressä laulettiin: ”Eivät pelkoa, murhetta muista, se jo haihtui pois, se on jäänyt taa”.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Jarmo Luuri ja Raija Koukkari sytyttivät yhteensä 50 muistokynttilää Peräseinäjoen kirkossa pyhäinpäivän iltana. Niistä yksi sytytettiin muualle haudattujen peräseinäjokelaisten muistoksi. Sen myötä oli mahdollisuus miettiä myös muita edesmenneitä läheisiä.
Kirsi Kuusisto
Kirsi Kuusisto
Peräseinäjoen kirkossa hiljennyttiin pyhäinpäivän iltana surun ajatusten äärelle muistelemaan poisnukkuneita. Suru oli yhteinen, vaikka jokaisella erilainen.
Vs. seurakuntapastori Aino Vesti totesi surun yhdistävän pyhäinpäivän yhteisessä tilaisuudessa, tosin jokaisen suru on erilainen. Hän totesi meidän tarvitsevan ilmapiiriä, jossa itku sallitaan mainiten Karjalassa entisaikaan hautajaisissa olleet itkijänaiset.
Suru voi olla Vestin mukaan raastavaa ja repivää.
– Suru ei ole vain kaunista kaipuuta ja ikävää. Se on asioita, jotka eivät ole hallinnassamme, sanoi Vesti.
Välillä suru voi Vestin mukaan kuin sumussa kulkemista. Se voi toisaalta myös kirkastaa näkökenttää. Surussa kantavat hyvät muistot.
– Toisinaan, jos hyviä muistoja on vähän, voi Jumala tehdä vähästäkin paljon, sanoi Vesti.
Sanajumalanpalveluksessa laulettiin neljä virttä, joista yksi kuultiin Peräseinäjoen kirkossa ensimmäistä kertaa. Norjalaisen Egil Hovlandin säveltämä virsi 977 kuvasti myös Vestin esille nostamaa Ilmestyskirjan luvun 21 sanomaa: kuolemaa ei enää ole, sillä kaikki entinen on kadonnut. Virressä laulettiin: ”Eivät pelkoa, murhetta muista, se jo haihtui pois, se on jäänyt taa”.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely