Rakkaudella itse valmistettu pitopöytä

Lauantaina 15.8. on kulunut 60 vuotta siitä, kun Pihlajan Kevari perustettiin.

Terhi Rintala

Elokuussa 1966 Kaisu Pihlaja pohti, miten yhdistäisi elämisen miehensä kotitalossa Keskikylässä, ikääntyvän anoppinsa hoitamisen ja toimeentulon. Mielessä pyöri idea lepokodista, mutta se vaihtui kevariksi.

– Vaasalaiset matkailualan asiantuntijat arvelivat, että kolmostien varressa ei lepokoti menesty, mutta vanhan kestikievarilaitoksen mukainen paikka toimisi. Sieltä saisi sekä ruokaa että majoitusta.

Pihlajat olivat aikaisemmin pyörittäneet sahaa Merikarvialla. Kaisun puoliso Mauno epäili, mahtaisiko kevaria pitämällä elää.

– Liikeala oli meille uusi, eikä ollut kokemusta turvana. Suurin apu taisi olla siitä, että oli itse innostunut asiasta, Kaisu Pihlaja pohtii 60 vuotta myöhemmin.

Pihlajan Kevari tarjosi vuosikymmenten ajan majoitusta ja ruokaa yöpyjille. Varhaisia lomia täysihoidossa voi parhaiten verrata nykyajan maatilamatkailua. Majoituksesta luovuttiin parikymmentä vuotta sitten.

– Kannoin sänkyjä pihalle ja toin lisää pöytiä tilalle, Jukka-Matti Pihlaja kuvailee muutosta.

Tuntui viisaammalta luopua majoituksesta ja keskittyä ydintoimintaan.

– Se jaksotti työntekoa paremmin. Kun tarjottiin majoitusta, piti varautua aina siihen, että milloin vain joku voi tulla yöpymään. Nyt viikkoon jäi rauhallisempiakin työpäiviä ja aikaa valmistautua. Saimme keskittyä ruokaan ja juhlien järjestämiseen.

Kyse on myös kokonaisuudesta.

– Tämä on meille koti ja yritys yhtä aikaa. Kaikki asiat on ajateltu niin, että täällä myös eletään.

Se on vaatinut kaikilta perheenjäseniltä joustavuutta.

– Ja toisin päin. Meillä vieraat ovat käyttäytyneet hyvin, kun ovat kokeneet, että he ovat tulleet toisen kotiin, Jukka-Matti kiittää.

Yritys on ollut Jukka-Matin ja hänen vaimonsa Hannan vetovastuulla jo 40 vuotta. Sukupolvenvaihdos tuli eteen, kun Kaisu joutui lonkkaleikkaukseen vuonna 1986. Varauskalenteri oli täpötäynnä.

– Kysyin Jukka-Matilta ja Hannalta, teettekö tämän vai rupeanko peruuttamaan tilauksia, Kaisu kertoo.

Nuoripari päätti tarttua haasteeseen ja vapulta 1986 vaihdettiin vetovastuuta. Vuosien myötä Jukka-Matille ja Hannalle on kehittynyt vakiintunut työnjako.

– Kun on pitkään tehty töitä yhdessä, kumpikin hoitaa oman osuutensa, Hanna tiivistää.

–  Hanna tekee lämpimät ruoat ja leivonnaiset. Minä teen salaatit ja hoidan ulkoalueet, Jukka-Matti kertoo.

Yksi poikkeus on säännöstä. Jukka-Matin bravuuri on perunalaatikko. Hän on tehnyt Kevarin perunalaatikot keskikouluikäisestä lähtien.

Pitopöytä on ollut Pihlajan Kevarin tavaramerkki. Se syntyi vähän sattumalta, kun jalasjärveläinen naisyrittäjä Mirja Lammi kysyi ruokailua 9 hengen perheelleen.

– Alusta asti oli selvää, että kaikki tehdään täällä itse. Se pätee edelleen, Jukka-Matti sanoo.

Alkuvuosina kylmätiloja ei ollut nykyiseen malliin, joten ruoan valmistaminen jäi enemmän samalle päivälle kuin nykyisin.

– Samana viikonloppuna saattoi olla jopa kahdet häät, 250 vierasta lauantaina ja saman verran sunnuntaina. Nyt vähän ihmettelee, miten kaikki ehdittiin tehdä vasta viime tingassa, Kaisu pyörittelee päätään.

Johdonmukainen ajattelu kannatteli kaikkea.

– Kokemus opetti, paljonko perunoita tarvitaan tai mikä on oikea määrä salaattia ja laatikoita. Ilmajoen musiikkijuhlien aikaan pihaan kaartoi vuorotellen yhdeksän bussilastillista ruokailijoita. Jokaisen kohdalla kattauksen piti näyttää siltä, että kukaan ei ole siitä vielä syönyt.

Vuosien mittaan Pihlajan Kevarin pitopöytä on muuttunut hiukan, mutta runko on pysynyt samana.

– Muutos on tapahtunut hitaasti, samaa vauhtia kuin tarjonnan lisääntyminen yleisesti. Salaattien määrä on lisääntynyt, ja ne ovat keventyneet. Niitä on yritetty laittaa monipuolisesti, Hanna kuvailee muutoksia.

Ruoka-aineallergioiden lisääntyminen on huomioitu myös Kevarissa.

– Nykyään jokaisessa isommassa seurueessa on ihmisiä, joilla on erilaisia ruoka-aineallergioita. Me olemme hyvin tarkkoja siitä, että esimerkiksi keliaakikoille tarjotaan ruokaa, joka sopii heille varmasti. Kaikkiin salaatteihin ei lisätä pähkinää, sillä se voi olla vaaraksi jollekin, Hanna kertoo.

Kun kaikki tehdään itse, tiedetään mitä ruoka sisältää.

Monelle perheelle ja suvulle Pihlajan Kevari on vakiintunut juhlien pitopaikaksi. Häitäkin on juhlittu jo kolmannessa polvessa. Koronan myötä juhliminen muuttui, ja juhlien koko pieneni.

– Olimme jo itse miettineet, millaisia muutoksia teemme. Korona teki niitä puolestamme, Jukka-Matti tiivistää.

Asiakasmäärää on rajoitettu, ja kesäsunnuntaiden pitopöydistä on luovuttu.

– Kun kaikki tehdään itse, käsityön määrä on aikamoinen. Asiakasmäärää tarkentamalla on helpompi hallita myös ruokahävikkiä.

60 vuotta on pitkä aika yritykselle.

– Koskaan ei ole viety ketään ambulanssilla eikä kutsuttu poliisia. Silloin saa olla tyytyväinen, Jukka-Matti naurahtaa.