A-
A+
Pirjo Hoskari ja Jari Olkkonen suunnittelivat menevänsä Pirunpesälle päästyään lihakeitolle ja kahville. Niitä oli myynnissä paikan päällä Ylivallin nuorisoseuran toimesta. Samoissa keitto- ja kahvituumingeissa oli heidän retkikaverinsa Sauli Penttilä.
Sari Haapala
Sari Haapala
Perinteinen syysvaellus järjestettiin taas viime viikonvaihteessa. Siihen osallistuttiin sekä pyöräillen että kävellen. Reippalijoita oli järjestäjän mukaan noin 35.
Peräseinäjokiset Pirjo Hoskari ja Jari Olkkonen pyöräilivät 7,5 kilometrin mittaisen syysvaellusreitin kaverinsa Sauli Penttilän kanssa. Pirjo oli bongannut tapahtuman Facebookista. Tuttuun tapaan reitti lähti Juustoportilta ja päättyi Pirunpesälle Ylivalliin.
Vaikka syysvaelluspäivänä aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta, edeltävän päivän sade oli tehnyt temppujaan reitin varrelle.
– Siellä oli sellaisia uimapaikkoja, joista en tykännyt kyllä yhtään, Pirjo nauroi.
Reitin hän polkaisi perinteisellä mummiskatyyppisellä, joskin sähköavusteisella pyörällä.
– Juu, mitään maastopyörää minulla ei ole, nainen puheli hyväntuulisena.
Vaikka syvät vesilaaksot eivät olleet mieluisia, yhdessä tekeminen ja reippailu sitä olivat.
– Se oli se eilinen vesisade, joka vähän pilasi tätä reittiä, Jari tuumi.
Pirjo on Jalasjärveltä kotoisin, mutta asustanut viimeiset kolme vuotta Peräseinäjoella.
– Siltä me tulimme tänne autolla, ei polkemalla, pariskunta jutteli.
Kumpikin osallistui tapahtumaan ensimmäistä kertaa, muttei osannut vielä sanoa, tuleeko toista.
– Kuivempaa ainakin pitää silloin olla, Jari pohti.
– Juu, minä sanoin, ettei minua tänne enää toiste saa houkuteltua. Mutta onhan se aivan eri asia, jos on kuiva keli, Pirjo puheli ja nauroi, miten Sauli huusi hänen takanaan vesipaikoissa, että ”anna mennä vaan”.
Jalasjärveläinen Sauli ynnäsi olleensa syysvaelluksella nyt kolme kertaa.
– Hyvältä tuntui ajaa, eikä missään kohdassa ollut mitään hätää, mies tuumaili.
Hän huristeli reitin uudenkarhean näköisellä ja maastoon tarkoitetulla sähköpyörällä.
– Minä välillä autoin ja lykkäsin Pirjon pyörää tuolta takaa. Niin päästiin pahimmat paikat, Sauli selvitti.
Matkan varrelta hän oli bongannut myös sieniä, mutta ne jäivät tällä kertaa metsään.
– Samaa reittiä me emme kyllä takaisin mene, vaan tietä pitkin, Pirjo puuskahti.
– Äläs nyt. Kymmenen vuoden päästä sinä tuumaat jo, että olipas se hieno reitti, Sauli nauraa.
Syysvaelluksen järjestelyistä vastaa vuosittain Ylivallin nuorisoseura sekä Jalasjärven reserviläiset.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Pirjo Hoskari ja Jari Olkkonen suunnittelivat menevänsä Pirunpesälle päästyään lihakeitolle ja kahville. Niitä oli myynnissä paikan päällä Ylivallin nuorisoseuran toimesta. Samoissa keitto- ja kahvituumingeissa oli heidän retkikaverinsa Sauli Penttilä.
Sari Haapala
Sari Haapala
Perinteinen syysvaellus järjestettiin taas viime viikonvaihteessa. Siihen osallistuttiin sekä pyöräillen että kävellen. Reippalijoita oli järjestäjän mukaan noin 35.
Peräseinäjokiset Pirjo Hoskari ja Jari Olkkonen pyöräilivät 7,5 kilometrin mittaisen syysvaellusreitin kaverinsa Sauli Penttilän kanssa. Pirjo oli bongannut tapahtuman Facebookista. Tuttuun tapaan reitti lähti Juustoportilta ja päättyi Pirunpesälle Ylivalliin.
Vaikka syysvaelluspäivänä aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta, edeltävän päivän sade oli tehnyt temppujaan reitin varrelle.
– Siellä oli sellaisia uimapaikkoja, joista en tykännyt kyllä yhtään, Pirjo nauroi.
Reitin hän polkaisi perinteisellä mummiskatyyppisellä, joskin sähköavusteisella pyörällä.
– Juu, mitään maastopyörää minulla ei ole, nainen puheli hyväntuulisena.
Vaikka syvät vesilaaksot eivät olleet mieluisia, yhdessä tekeminen ja reippailu sitä olivat.
– Se oli se eilinen vesisade, joka vähän pilasi tätä reittiä, Jari tuumi.
Pirjo on Jalasjärveltä kotoisin, mutta asustanut viimeiset kolme vuotta Peräseinäjoella.
– Siltä me tulimme tänne autolla, ei polkemalla, pariskunta jutteli.
Kumpikin osallistui tapahtumaan ensimmäistä kertaa, muttei osannut vielä sanoa, tuleeko toista.
– Kuivempaa ainakin pitää silloin olla, Jari pohti.
– Juu, minä sanoin, ettei minua tänne enää toiste saa houkuteltua. Mutta onhan se aivan eri asia, jos on kuiva keli, Pirjo puheli ja nauroi, miten Sauli huusi hänen takanaan vesipaikoissa, että ”anna mennä vaan”.
Jalasjärveläinen Sauli ynnäsi olleensa syysvaelluksella nyt kolme kertaa.
– Hyvältä tuntui ajaa, eikä missään kohdassa ollut mitään hätää, mies tuumaili.
Hän huristeli reitin uudenkarhean näköisellä ja maastoon tarkoitetulla sähköpyörällä.
– Minä välillä autoin ja lykkäsin Pirjon pyörää tuolta takaa. Niin päästiin pahimmat paikat, Sauli selvitti.
Matkan varrelta hän oli bongannut myös sieniä, mutta ne jäivät tällä kertaa metsään.
– Samaa reittiä me emme kyllä takaisin mene, vaan tietä pitkin, Pirjo puuskahti.
– Äläs nyt. Kymmenen vuoden päästä sinä tuumaat jo, että olipas se hieno reitti, Sauli nauraa.
Syysvaelluksen järjestelyistä vastaa vuosittain Ylivallin nuorisoseura sekä Jalasjärven reserviläiset.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Pirjo Hoskari ja Jari Olkkonen suunnittelivat menevänsä Pirunpesälle päästyään lihakeitolle ja kahville. Niitä oli myynnissä paikan päällä Ylivallin nuorisoseuran toimesta. Samoissa keitto- ja kahvituumingeissa oli heidän retkikaverinsa Sauli Penttilä.
Sari Haapala
Sari Haapala
Perinteinen syysvaellus järjestettiin taas viime viikonvaihteessa. Siihen osallistuttiin sekä pyöräillen että kävellen. Reippalijoita oli järjestäjän mukaan noin 35.
Peräseinäjokiset Pirjo Hoskari ja Jari Olkkonen pyöräilivät 7,5 kilometrin mittaisen syysvaellusreitin kaverinsa Sauli Penttilän kanssa. Pirjo oli bongannut tapahtuman Facebookista. Tuttuun tapaan reitti lähti Juustoportilta ja päättyi Pirunpesälle Ylivalliin.
Vaikka syysvaelluspäivänä aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta, edeltävän päivän sade oli tehnyt temppujaan reitin varrelle.
– Siellä oli sellaisia uimapaikkoja, joista en tykännyt kyllä yhtään, Pirjo nauroi.
Reitin hän polkaisi perinteisellä mummiskatyyppisellä, joskin sähköavusteisella pyörällä.
– Juu, mitään maastopyörää minulla ei ole, nainen puheli hyväntuulisena.
Vaikka syvät vesilaaksot eivät olleet mieluisia, yhdessä tekeminen ja reippailu sitä olivat.
– Se oli se eilinen vesisade, joka vähän pilasi tätä reittiä, Jari tuumi.
Pirjo on Jalasjärveltä kotoisin, mutta asustanut viimeiset kolme vuotta Peräseinäjoella.
– Siltä me tulimme tänne autolla, ei polkemalla, pariskunta jutteli.
Kumpikin osallistui tapahtumaan ensimmäistä kertaa, muttei osannut vielä sanoa, tuleeko toista.
– Kuivempaa ainakin pitää silloin olla, Jari pohti.
– Juu, minä sanoin, ettei minua tänne enää toiste saa houkuteltua. Mutta onhan se aivan eri asia, jos on kuiva keli, Pirjo puheli ja nauroi, miten Sauli huusi hänen takanaan vesipaikoissa, että ”anna mennä vaan”.
Jalasjärveläinen Sauli ynnäsi olleensa syysvaelluksella nyt kolme kertaa.
– Hyvältä tuntui ajaa, eikä missään kohdassa ollut mitään hätää, mies tuumaili.
Hän huristeli reitin uudenkarhean näköisellä ja maastoon tarkoitetulla sähköpyörällä.
– Minä välillä autoin ja lykkäsin Pirjon pyörää tuolta takaa. Niin päästiin pahimmat paikat, Sauli selvitti.
Matkan varrelta hän oli bongannut myös sieniä, mutta ne jäivät tällä kertaa metsään.
– Samaa reittiä me emme kyllä takaisin mene, vaan tietä pitkin, Pirjo puuskahti.
– Äläs nyt. Kymmenen vuoden päästä sinä tuumaat jo, että olipas se hieno reitti, Sauli nauraa.
Syysvaelluksen järjestelyistä vastaa vuosittain Ylivallin nuorisoseura sekä Jalasjärven reserviläiset.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely