Metsäretkiin ei kuulu kiire

Sari Haapala

Peräseinäjoelta löytyy useampi retkeilyreitti, jotka ovat helposti tavoitettavissa. Eerika Taivalmäki retkeilee niillä poikiensa Vilhon ja Alpon kanssa usein.

Eerika Taivalmäki on retkeillyt seitsemänvuotiaitten kaksospoikiensa Vilho ja Alpo Taivalmäen kanssa jo useampia vuosia. Vaikka kaverukset ovat vasta ekaluokkalaisia, heillä on jo moni perusretkitaito hallussaan.

– Esimerkiksi tulen sytyttäminen sujuu ja he tietävät myös, miten laavulla laitetaan ruokaa.

Vilhon mielestä tulien teko onkin juuri sitä parasta puuhaa. Poika kehaisee olevansa siinä aika hyvä. Hän tietää, että koivuklapit kannattaa laittaa nuotiota sytytettäessä alimmaisiksi, koska ne syttyvät parhaiten.

– Mäntypuuta voi laittaa sitten koivun päälle.

Tänään suunnitelmissa on tehdä vain lyhyt retki, jossa päämääränä on alle kilometrin päässä oleva laavu. Siellä on tarkoitus sytyttää tulet ja istuskella nauttimassa syksyisestä lähiluonnosta.

– Aikuisille evästely ja tulien teko on usein se retken kohokohta, mutta lapsille koko retki on sitä, Eerika juttelee samalla, kun matkaan lähdetään retkeilyreittien alkupäässä olevalta parkkipaikalta.

Hän on heilauttanut repun selkäänsä. Pojat jäävät jo matkan alkutaipaleella tutkimaan lähimetsää. Pian Vilho kipaisee äitinsä luo valtavan iso ruostunut rautamutteri kädessään. Se on päivän löytö.

Alpo jää muusta retkipoppoosta hieman jälkeen, sillä hänestä metsässä on kiva puikkelehtia puiden lomitse ja etsiä aivan omat retkireitit.

– Lapselle syyt pysähtyä luonnossa ovat usein ihan erilaiset kuin meillä aikuisilla. Olen itse oppinut lapsilta muun muassa sen, että voi oikeasti mennä maahan maata ja katsella puiden latvoja.

– Myöskään pitkospuille en olisi hoksannut laittaa maata ilman poikia. He olivat jääneet odottelemaan minua ja menneet sen vuoksi loikoilemaan niiden päälle. Se näytti niin mukavalta, että laitoin pötkölleen siihen heidän peräänsä, Eerika nauraa.

Eerika kertoo heidän käyvän usein juuri lähellä olevilla reiteillä ja laavuilla. Kynnys lähtemiseen on silloin matala, eikä vaadi isoja etukäteisvalmisteluja. Peräseinäjoen läheisyydestä löytyy hänen mukaansa useita helppoja reittejä, joihin voi mennä lasten kanssa.

– Tosin joskus lähteminen itsessään saattaa tuntua etenkin toisesta pojasta vaikealta, mutta silloinkin hän tulee retken jälkeen yleensä kiittelemään, miten kivaa on ollut ja miten hyvä juttu oli, että lähdimme. Enkä minä ole sitä opettanut, vaan se tulee häneltä ihan luonnostaan.

Eerika retkeilee poikien kanssa ympäri vuoden. Edes pimenevät illat eivät estä kolmikon harrastusta. Jokaisella on oma otsalamppu.

– Aina ei välttämättä ole hyvää aikaa lähteä, mutta sitten kun sopiva hetki on, ei voi katsoa säätä. Muuten koko retki saattaa jäädä tekemättä.

Retkeily on luontevaa ja mielekästä tekemistä heille kaikille. Se ei myöskään vaadi Eerikalta sitä, että hänen pitäisi keksiä lapsilleen erikseen jotakin tekemistä. Nämä löytävät sitä luonnossa ihan itsekseen.

Samalla retkeily tarjoaa Eerikan mielestä hänelle mahdollisuuden olla äitinä vielä paremmin läsnä lapsilleen.

– Kotona kaikki tekemättömät työt ovat siinä koko ajan. Täällä niitä ei ole, vaan on aikaa oikeasti olla ja tehdä yhdessä.

Tälle päivälle valittu reitti laavulle on esteetön, eli sen voi kulkea esimerkiksi pyöräillen, lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa. Se, mikä hieman reitin alkupäässä harmittaa, on iso avohakkuuaukea. Taimet sille on jo istutettu, mutta kestää vuosikymmeniä ennen kuin retkeilijät saavat taas nauttia lähimetsän huminasta. Nyt kulkijoita ympäröivät vain syksyinen hiljaisuus, syyspuhurin kalseat henkäykset ja talveen valmistautuvan luonnon tuoksut.

– Olimme viimeksi täällä poikien kanssa, kun ruska oli vielä parhaimmillaan. Silloin kuljimme pyöräillen. Tämä on yksi sellainen meidän lemppari näistä lähipaikoista.

Aivan hiljattain Eerika oli bongannut Retkeile Lakeuksilla -sivustolta myös ihan uuden reitin, jonne he tekivät vastikään iltaretken lasten kavereiden kanssa.

– Paikka oli Plönäkoski. Se sijaitsee Peräseinäjoelta lähdettäessä parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Virroille päin. Se oli upea paikka, Eerika vinkkaa.

Se, miksi Eerika retkeilee Alpon ja Vilhon kanssa mieluiten heidän kolmen kokoonpanolla, johtuu siitä, että lasten kanssa ei voi kiirehtiä. Jos mukana on muita aikuisia, matkakumppaniksi retkelle tulee usein samalla myös enemmän tavoitteellisuutta. Se taas tarkoittaa yleensä hoputtamista. Ja sitä Eerika koettaa metsäretkillä välttää viimeiseen asti.

– Toki on retkiä, jolloin on pakko lapsille sanoa, että nyt pitää jatkaa matkaa. Mutta jossain pitää lapsille olla myös se paikka, missä ei ole sitä tavanomaista arjen kiirettä ja missä lapsia ei tarvitse lainkaan hoputtaa. Meille se paikka on metsässä, retkillä.

Tärkeimpänä Eerika pitää kuitenkin sitä, että retkiympäristö on paikka, jossa jokaisella on mahdollisuus pysähtyä, rauhoittua ja vain kuunnella ympäröivää luontoa.

– Metsässä hermosto lepää ja turha ylivireys kaikkoaa. Samalla retkeily opettaa arvostamaan sitä, ettei tekemisen tarvitse olla mitään todella erikoista.